maanantai 21. joulukuuta 2015

A-synttärit

Syksy kului hiljakseen reissaillessa ja agilitya opetellessa. Ehkä vielä joskus saadaan aikaiseksi videomateriaalia treeneistä. Pääasiassa ollaan nyt tehty erilaisia noin viiden esteen ja putkien pätkiä. Radanpätkien lisäksi ollaan treenattu erityisesti rengasta, A:ta, pussia ja keppejä. Keinuunkin tehtiin kerran tuttavuutta. Teemo on siitä mukava, että eipä sitä uudet jutut ole ikinä pahemmin hirvittäneet, ainakaan harrastusjuttujen osalta.

Tammikuussa lisätään Teemon kanssa harrastusrintamaa rallytoko-kurssin muodossa. Painoa ollaan saatu himppu nousemaan että toiveissa olisi myös päästä ensi vuoden syyspuolella näyttelyihinkin jos massan kasvatus jatkuisi hyvää tahtia.

Kotona ollaan keskitytty molempien karvaturien kanssa sellaisiin olennaisiin ajankuluihin kuin pakittamiseen, namialustan lyömiseen käskystä, sukan ottamiseen jalasta, tavaroiden tuomiseen sekä jalkojen välissä pujottelemiseen.

Tämän päivän juhlanaihe kuitenkin on Tinjan pentujen 1-vuotissynttärit. Reissailin viikonloppuna Heinolaan järjestämään miitin mamma-Tinjalle ja juoksuisille "sijoitustytöilleni" Virvalle sekä Irinalle. Se olisikin ollut videoimisen arvoinen hetki kun Irina näki siskonsa ja äitinsä, takapuoli hytkyi kuin viimeistä päivää ja typy meni ihan onnesta sekaisin osaamatta päättää miten päin olisi ja kumpaan perheenjäseneen keskittyisi. Hetken päästä siskokset olivatkin sitten jo erottamaton kaksikko koko loppupäivän ajaksi. Tinja on kyllä tykännyt Irinan kanssa painia ja rellestää, mutta kaksi riehuvaa teiniä oli sellainen juttu että se mieluummin liimautui kerjäämään herkkuja ihmisiltä.


Katisweiher Adele, "Irina" 1 vuotta

Katisweiher Arianna, "Virva" 1 vuotta
Eerondaali Lemon, "Tinja", 5½ vuotta, vähän muhkuturkkisempi yksilö ;)





tiistai 27. lokakuuta 2015

Kessuteinit

Tänä viikonloppuna jätettiin agilitytreenit välistä ja lähdettiin sukuloimaan ja syntymäpäiväjuhlilla käväisemään Heinolaan. Samalla tuli nähtyä Tinjan 10 kuukauden ikäisiä kauhuteinejä. Eivätpä nuo tosin kauheita olleet, Irina etenkin oli rauhoittanut tahtiaan ja tykkää nyt kiehnätä rapsuteltavana vaikka loputtomiin. 
Tinjalla oli juoksut joten se sai elellä omissa oloissaan ja Teemo, Sipe, Nalle sekä Irina pääsivät metsäretkelle. 


Kai sitä karvaa alkaa sieltä taas hiljalleen kasvaa. 
Myrsky oli hauskasti kaatanut oikein rykelmän isoja puita kerralla. 
Teemo, Irina ja Sipe
Nalle




sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Valmiina talveen

 Syksy on mukavaa aikaa tässä vaiheessa kun hirvikärpäset ovat käpertyneet piiloihinsa. Teemolle kävin ostamassa takin ja heijastinliivin. Nolon näköinen reppana se onkin lilassa puvussaan.

Oli myös mukava huomata, että puntari näytti 300g enemmän kuin elokuun punnituksessa. Vielä siitä koira tulee.
Kotona ollaan keskitytty treenailemaan esteiden ja putken tarjoamista. Oheisessa videossa pätkä kotikikkailuista. Oli myös kivaa päästä yhdistämään sama asia agikentälle. Teemo irtosi tosi kivasti esteille ja testailtiin eri kulmista miten homma toimii.




tiistai 6. lokakuuta 2015

Tiistai ei mittää

Kuvasaastetta osa II ihan vain koska käväistiin tänään löytämässä ne roomalaistyylisen kylpylän rauniotkin. Kovasti olivat luonnon myllertämät, syksyn peittämät sekä ihmisten tuhrimat. Ei ollut mitään kummempaa kuvattavaa, mutta koirilla oli ihan hauskaa tutkailla ja kiipeillä monipuolisessa maastossa. Paluumatkalla Teemo vielä teki tuttavuutta clumberinspanielin kanssa.





maanantai 5. lokakuuta 2015

Maanantai ei mittää


Tammikuusta lokakuun toiseen asti olin töissä ilman lomapäiviä, joten oli todella outo fiilis herätä maanantaiaamuna ja jäädä kotiin. Kuuden aikaan aamulla söin normaalisti aamupalan ja ulkoilutin koirat ja pyöriskelin aamupäivän välillä nukkuen ja elämää pohdiskellen.
Pohdiskelujen tuloksena lähdin Teemon kanssa kävelemään ensimmäistä kertaa Epilänharjua pitkin. Raunioita en löytänyt, mutta kaksi tuntia joka tapauksessa vierähti mukavassa syyssäässä käyskennellen.








Talvikauden aloitus

Sunnuntaina 4.10. aloitettiin talvikauden agilitytreenit uudessa ryhmässä. Meitä on kaksi shelttiä, australianpaimenkoira, cairnterrieri, kooikerhondje, kromfohrländeri sekä parsonrusselli. Teemon kanssa ollaan nuorimmat ja kokemattomimmat, mutta koen ihan positiivisena sen että pääsee katselemaan vähän pidemmällä olevilta mallia. 

Lämmittelylenkillä käytiin Rambo-sheltin kanssa. Olipas hauskaa löytää toinen vähän nirsompi shelttiherra! Antoi myös toivoa että ehkä Teemostakin tulee vielä kypsemmän näköinen kunhan ikää karttuu. 
Hallin läheltä löytyi tosi mukavat metsämaastot, joiden polkuja seurailtiin. Kenties viileä ja valoton viikonloppu oli piilottanut hirvikärpäsetkin kokonaan. 

Vastavalmistunut TamSK-hallikin oli kyllä tosi hieno pinkkeine putkine kaikkineen. 



Teemon kanssa treenattiin miniesteillä ja vähän enemmän sillä asenteella että muistellaan alkeiskurssin jutut takaisin päähän ja teinipoika saa pitää kivaa. Ja kivaahan sillä oli! Ei ollut tietoakaan siitä putkien jännittämisestä mitä kesällä oli. Vähän kyllä pitää treenailla vielä kauempaa putkeen lähettämistä. 
Rataa ei juurikaan seurailtu, vaan tehtiin muutamien esteiden pätkiä ja putkia sieltä täältä, eri kulmia ja takaakiertoja hakien. Puomia ja rengasta kertailtiin yksittäisinä esteinä ja ihan empimättä oikein tuo niitä meni. 
Tästä se lähtee!


lauantai 3. lokakuuta 2015

Ruusun sulle antaisin

Sunnuntaina alkaa Teemon kanssa agilitytreenit TAMSK:in talvikauden ryhmässä. Niitä odotellessa kävin ostamassa Ikeasta Busa-leikkitunnelin ja ollaan tehty omia kotiharjoituksia. 
Toinen viime päivien aktiviteetti oli kasvien suussa pitäminen, ehkä jaksan joku päivä lähteä syyskuvia ottamaan. Tinja tykkää syödä ja järsiä kaikenmaailman kasveja joten lenkillä lehtien että sisällä ruusun pitäminenkin oli sen mielestä kovin tympeää. 





Lisänä tänään piirrelty jääkaapin somiste - saatiinpa noillekin magneeteille käyttöä. 

lauantai 19. syyskuuta 2015

Syysflunssa

Syksyn ja harrastelutauon kunniaksi streptokokki saapui meidän ihmisten vieraaksi. Onneksi lohduttaja on vieressä tsemppaamassa kohti uutta nousua. 


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Muurame PN 12.9.

Nallen toiseksiviimeinen vierailupäivä vierähti Muuramen pentunäyttelyssä. Mukaan kopattiin myös Virva-neiti, jolle näyttely oli ihan ensimmäinen laatuaan. Tuomarina keeshondeilla oli kroatialainen Nikola Smolic ja yhteensä kessuja oli seitsemän kappaletta.

Nalle sai kunniapalkinnon ja sijoittui urosten toiseksi:
"Correct size for the age. Excellent head. Forechest in development. Correctly angulated. Strong topline. Moving correctly. Lovely coat texture."

Virva hommasi identtiset sijoitukset narttujen puolelta.
"Nicely developed for the age. Feminine with excellent size and shape. Excellent head and expression. Correctly angulated. Moving slightly close behind. Lovely coat texture."

Katisweiher Amadis, "Nalle" PEK1 KP PU2

Katisweiher Arianna, "Virva" PEK1 KP PN2

Maisemat aamupäiväisen Riihivuoren huipulta olivat huiput!

Sisarukset ilmoitettiin myös parikilpailuun, joka oli iltapäivästä BIS-kehien yhteydessä. Niitä odotellessa kävimme ulkoilemassa koirien kanssa ja ne saivat uida ja rellestää.
Parikilpailussa ei tullut sijoitusta, mutta harjoitusten tasoon nähden Virva ja Nalle olivat kyllä kehässä oikein nätisti. Hyvää harjoitusta päivä kaiken kaikkiaan kumpaisellekin ja hauskaa niillä oli päästä taas näkemään toisiaan.

Sunnuntaina Nallea tultiin sitten noutamaan takaisin oikeaan kotiinsa. Hieman ikävä sitä jää, kiltti poika ja hyvin sopi lauman jatkoksi. :) Olihan sillä toki omat nahinansa Teemon kanssa, kahden teinipojan egot ei aina meinaa mahtua samaan huoneeseen, mutta samalla sitten niillä oli superhauskaa rallata ja vetää lelua yhdessä.

Tuolit varattu

lauantai 5. syyskuuta 2015

Nallen seikkailut, osa II

Nallen toisen vierailuviikon akvititeettina oli match show, hihnakäytöksen opettelua ja koirapuistoilua.

Punanauhat Mello & Nalle

Kaukajärvelle mätsäriin saapuessa alkoi oitis epäilyttää koko reissu - Nallen haukkumisesta ja hyörimisestä ei tuntunut tulevan loppua lainkaan. Ilmoittautumispöydän luona se ehti nousta nuuskimaan pöydän tavaroita ja lennättää hakaneulalaatikollisen pitkin nurmikkoa. Siitä kun selvittiin niin Nalle vielä ehti karkaamaankin alkuinnostuksissaan.

Vaihdoin näyttelyhihnan kaulaan ja yhtäkkiä käsissä olikin jo ihan toinen koira. Nalle kuunteli hyvin, seisoi kauniisti ja katsekontaktin tiiviisti pitäen. Ravaus oli välillä vähän pentumaista, mutta yhtä kaikki siinäkin mentiin nätisti pää ylhäällä ja minut huomioiden.
Se oli ihan hupaisaa siihen nähden, että vasta edellisenä iltana opetin Nallelle seiso-käskyä ja näyttelyhinaa. Pentunäyttelyssä se oli mennyt ihan normaalilla pannalla ja hihnalla ja seisotus oli lähinnä seisahtamista ja asettelua. Mutta todistaa vain miten nokkela, miellyttämisenhaluinen ja mukava poika Nalle onkaan. Ensimmäisessä kehässä saatiin punainen nauha, punaisten kehässä sijoituttiin ensimmäisiksi. Eli sijoituksena oli oikein hienosti isojen pentujen PUN1!

Teemon kuulumisia sen verran että terveystutkimuksen tulokset virallistettiin Kennelliitossa A/A, 0/0, 0/0 ja LTV0. Loppuja selkärangan tuloksia odotellaan vielä.
Agilityssä saatiin TAMSK:n talvikaudelle treenipaikka.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Nallen seikkailut, osa I



Nalle, eli Katisweiher Amadis, on Tinjan urospentu jolla pentutarkastuksissa löydettiin sivuääni ja siitä sitten jäi pysyvä halikaveri. Sivuäänen kehittymistä ollaan seurailtu täällä Tampereella joten Nalle on aina ultrien läheisyydessä tullut meidän koiralaumaan joukon jatkoksi useammaksi viikoksi kerrallaan. Siitä onkin tullut Tinjan pennuista sitä myötä läheisin ja rakkain, vaikka minulta löytyykin omistusoikeuksia kahteen narttupennuista.
Luonteeltaan poika on oikein ihastuttava; ihmisläheinen, arkielämässä hiljainen (jännittävät ohitustilanteet saattavat haukututtaa ja niitä ollaan treenailtu), tarkkaavainen ja nopeaoppinen. Äitiinsä nähden se on kovin rauhallinen.

Elokuun ultrakontrollissa tulokset olivat hyviä, tai Nallen tapauksessa hyvä tulos tarkoitti sitä että tilanne on saatu pysymään samana. Seuraava kontrolli onkin sitten vuoden päästä, josko sen jälkeen voisi varmemmin tehdä ennusteita Nallen elämästä. Nallen sydänvika kun on vähän tuollainen oma uniikkitapauksensa niin ei löydy kohtalotovereita, joihin vertailla. Nallen sydämen kasvuhäiriöt keskittyvät vasemman eteisen tietämille, mikä on siitä ikävä juttu että siellä on kovimmat paineet ja pienetkin viat voivat aiheuttaa suuria seuraksia. Sitä myötä sydämen vasen puoli ehti pikkupentuaikana jo kasvaa suhteellista kokoaan normaalia suuremmaksi. Ensimmäisen ultran yhteydessä keväällä aloitettiin lääkkeet, joilla pyritään estämään tuo sydämen liika kasvaminen.

Tärkeintä on kuitenkin, että Nallella ei ole minkäänlaisia oireita ja nyt se alkaa olla jo täysikokoinenkin. Eikä oireita onneksi pitäisi tulemankaan, mikäli lääkkeet tekevät sen mitä on ajateltukin.




Viikonloppuna (29.8.) lähdin ajelemaan Kuopiota kohti hakemaan luikkushelttiä takaisin kotiin. Sopivasti matkan puolessavälissä asustaa Tinjan tytär Virva, jonka luokse pysähdyin Nallen kanssa. Virvan viime näkemisestä olikin jo useita kuukausia aikaa. Nätti ja hyvänkokoinen neiti oli kasvanut! Mitä tekstin lopussa linkatusta kuvagalleriasta pystyy myös havainnoimaan niin Virva on todella ilmeikäs typy.

Sisaruksilla synkkasi erittäin hyvin ja yhdessä ne intoutuvat sellaisiin uimasuorituksiin, mitä kumpikaan ei ollut aiemmin vielä suorittanut.
Jätin Nallen siskonsa luokse yökylään ja sunnuntaina palailin sitten Teemon kanssa ja vietiin teinikatras uudestaan rellestämään ja uimaan. Teemo ei ole ikinä tykännyt uimisesta eikä se innostunut tälläkään kertaa.



Täältä löytyy lisää kuvia viikonlopulta

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Heinola KR

Sunnuntai 23.8. oli koiranäyttelyt kotiseudulla ja ilmoiteltiin vanhempien kanssa sinne molemmat meillä olevat kessupennut, Nalle ja Irina. Ikää pennuilla oli 8kk joten pentuluokka ja samalla kummankin ensimmäinen kokemus näyttelytouhuista.
Tuomarina oli Ambjörn Lindqvist Ruotsista.

Etenkin maalla koko ikänsä asuneelle ja muutenkin tomeralle Irinalle kaupunki hälyineen ja koiranäyttely-ympäristö oli ensi alkuun melkoinen järkytys. Neitiä sai komentaa oikein kunnolla hiljaa pysymään. Rinalla ei ole mikään nätein haukkuäänikään. Muuten se käyttäytyi kyllä hyvin ja rauhoittumisen ja harjoitteluiden jälkeen osasi olla huutelematta.
Kehässä molempien esiintyminen oli mitä nyt eloisilta pennuilta saattoi olettaakin ensikäynniltään. Kauhean kauaa ei jaksanut paikoillaan seisoskella ja etenkin Nallen kulkeminen oli kovin pentumaista. Tuomariin Nallen charmi silti puri hieman enemmän, sillä se sijoittui ROP-pennuksi. Irina oli VSP-pentu ja molemmat saivat toki KP:t. Muita pentuja ei ollut, mutta sen verran tiukkaan arvosteli virallisten luokkien koirat että omat palkinnot olivat varmasti ansaittuja.



Irinan, Katisweiher Adele, arvostelu:
"Lovely female bitch. Excellent head & expression. Well shaped eyes. Well set ears. Nice head & body. A bit long in loin. Well bodied. Excellent tail. Typical angulation. Moves very well. Excellent coat quality for the age. Excellent mentality. "

Nallen, Katisweiher Amadis, arvostelu:
"Beautiful male puppy. Excellent head & expression. Well shaped eyes. Well set ears. Excellent neck & topline. Excellent tail. Well bodied. Typical angulation. Moves excellent. Excellent coat quality and colour. Excellent temperament. "



torstai 20. elokuuta 2015

Reissumies



Harrastusten tauottua elokuun puolessavälissä Teemo lähti viettämään kesälomaa Lauran luokse Joensuuhun. Kovasti oli eri meininki mökkiviikonloppuna kuin vuosi sitten - nyt Teemo kierteli pitkin pihaa merkkailemassa ja koetti liehitellä narttuja. Onnea vain Laura elokuulle ison pojan kanssa.

Lomareissun  pääasiallisena tarkoituksena oli luustokuvausten suorittaminen. 17.8. tutkimuksissa katsottiin lonkat, kyynäret, polvet ja selkä. Kaikki näytti oikein hyvältä, nyt vain odotellaan kennelliiton lausunto. Agilitya joka tapauksessa voidaan hyvillä mielin jatkaa eteenpäin.

Teinisheltin lähdettyä huomaa kyllä että jotain puuttuu. Onneksi 23.8. on tiedossa kunnon yliannostus keeshondeja Heinolan koiranäyttelyn sekä Tinjan pentueen tapaamisen voimin.

tiistai 18. elokuuta 2015

Kasvu kuvina

Oivasti jätin koko blogin kirjoittelun lopun pentuajan ja murkkuikäilyn ajaksi. Näin siinä sitten kävi, eli Teemon sivuprofiileja ikäväliltä 5kk - 1v 4kk:

1v 4kk

1v

9kk

7kk

5kk
Omaan makuuni ja silmääni Teemo on oikein passeli shelttikaveri. Ainoa vika on, että se on kovin laiha. Kävin tammikuussa testauttamassa nirsopoikaa myös eläinlääkärillä, mutta kaikki veriarvot olivat kirkkaasti tavoitearvoissa tai niistä parempia. Imeytymishäiriötäkään ei löydetty, purukalusto ja kroppa muutenkin olivat moitteettomat.

Sen jälkeen ollaan käytetty tämä vuosi etsien ruokavalioon aineksia joista Teemo pitää ja vaihdeltu nappulamerkkiä säännöllisesti mielenkiinnon pitämiseksi. Lampaanliha, broileri, muikut, hirvenliha, muutamat marketin märkäruuat ja jauhelihat menevät nykyään hyvin alas kun aterioihin tuo vaihtelua ja pilkkoo lihat pieniksi paloiksi.

Samaan aikaan liikkuminen on lisääntynyt harrastusten ja runsaamman lenkkeilyn myötä, joten saatu ruokahalu menee suoraan lihasten kasvatteluun ja ulkomuoto on ainakin toistaiseksi vielä yhtä kuin lankku ylhäältä päin katsottuna. Projekti jatkuu.