Syysflunssa

Syksyn ja harrastelutauon kunniaksi streptokokki saapui meidän ihmisten vieraaksi. Onneksi lohduttaja on vieressä tsemppaamassa kohti uutta nousua. 

Muurame PN 12.9.

Nallen toiseksiviimeinen vierailupäivä vierähti Muuramen pentunäyttelyssä. Mukaan kopattiin myös Virva-neiti, jolle näyttely oli ihan ensimmäinen laatuaan. Tuomarina keeshondeilla oli kroatialainen Nikola Smolic ja yhteensä kessuja oli seitsemän kappaletta.

Nalle sai kunniapalkinnon ja sijoittui urosten toiseksi:
"Correct size for the age. Excellent head. Forechest in development. Correctly angulated. Strong topline. Moving correctly. Lovely coat texture."

Virva hommasi identtiset sijoitukset narttujen puolelta.
"Nicely developed for the age. Feminine with excellent size and shape. Excellent head and expression. Correctly angulated. Moving slightly close behind. Lovely coat texture."

Katisweiher Amadis, "Nalle" PEK1 KP PU2

Katisweiher Arianna, "Virva" PEK1 KP PN2

Maisemat aamupäiväisen Riihivuoren huipulta olivat huiput!

Sisarukset ilmoitettiin myös parikilpailuun, joka oli iltapäivästä BIS-kehien yhteydessä. Niitä odotellessa kävimme ulkoilemassa koirien kanssa ja ne saivat uida ja rellestää.
Parikilpailussa ei tullut sijoitusta, mutta harjoitusten tasoon nähden Virva ja Nalle olivat kyllä kehässä oikein nätisti. Hyvää harjoitusta päivä kaiken kaikkiaan kumpaisellekin ja hauskaa niillä oli päästä taas näkemään toisiaan.

Sunnuntaina Nallea tultiin sitten noutamaan takaisin oikeaan kotiinsa. Hieman ikävä sitä jää, kiltti poika ja hyvin sopi lauman jatkoksi. :) Olihan sillä toki omat nahinansa Teemon kanssa, kahden teinipojan egot ei aina meinaa mahtua samaan huoneeseen, mutta samalla sitten niillä oli superhauskaa rallata ja vetää lelua yhdessä.

Tuolit varattu

Nallen seikkailut, osa II

Nallen toisen vierailuviikon akvititeettina oli match show, hihnakäytöksen opettelua ja koirapuistoilua.

Punanauhat Mello & Nalle

Kaukajärvelle mätsäriin saapuessa alkoi oitis epäilyttää koko reissu - Nallen haukkumisesta ja hyörimisestä ei tuntunut tulevan loppua lainkaan. Ilmoittautumispöydän luona se ehti nousta nuuskimaan pöydän tavaroita ja lennättää hakaneulalaatikollisen pitkin nurmikkoa. Siitä kun selvittiin niin Nalle vielä ehti karkaamaankin alkuinnostuksissaan.

Vaihdoin näyttelyhihnan kaulaan ja yhtäkkiä käsissä olikin jo ihan toinen koira. Nalle kuunteli hyvin, seisoi kauniisti ja katsekontaktin tiiviisti pitäen. Ravaus oli välillä vähän pentumaista, mutta yhtä kaikki siinäkin mentiin nätisti pää ylhäällä ja minut huomioiden.
Se oli ihan hupaisaa siihen nähden, että vasta edellisenä iltana opetin Nallelle seiso-käskyä ja näyttelyhinaa. Pentunäyttelyssä se oli mennyt ihan normaalilla pannalla ja hihnalla ja seisotus oli lähinnä seisahtamista ja asettelua. Mutta todistaa vain miten nokkela, miellyttämisenhaluinen ja mukava poika Nalle onkaan. Ensimmäisessä kehässä saatiin punainen nauha, punaisten kehässä sijoituttiin ensimmäisiksi. Eli sijoituksena oli oikein hienosti isojen pentujen PUN1!

Teemon kuulumisia sen verran että terveystutkimuksen tulokset virallistettiin Kennelliitossa A/A, 0/0, 0/0 ja LTV0. Loppuja selkärangan tuloksia odotellaan vielä.
Agilityssä saatiin TAMSK:n talvikaudelle treenipaikka.

Nallen seikkailut, osa I

Nalle, eli Katisweiher Amadis, on Tinjan urospentu jolla pentutarkastuksissa löydettiin sivuääni ja siitä sitten jäi pysyvä halikaveri. Sivuäänen kehittymistä ollaan seurailtu täällä Tampereella joten Nalle on aina ultrien läheisyydessä tullut meidän koiralaumaan joukon jatkoksi useammaksi viikoksi kerrallaan. Siitä onkin tullut Tinjan pennuista sitä myötä läheisin ja rakkain, vaikka minulta löytyykin omistusoikeuksia kahteen narttupennuista.
Luonteeltaan poika on oikein ihastuttava; ihmisläheinen, arkielämässä hiljainen (jännittävät ohitustilanteet saattavat haukututtaa ja niitä ollaan treenailtu), tarkkaavainen ja nopeaoppinen. Äitiinsä nähden se on kovin rauhallinen.

Elokuun ultrakontrollissa tulokset olivat hyviä, tai Nallen tapauksessa hyvä tulos tarkoitti sitä että tilanne on saatu pysymään samana. Seuraava kontrolli onkin sitten vuoden päästä, josko sen jälkeen voisi varmemmin tehdä ennusteita Nallen elämästä. Nallen sydänvika kun on vähän tuollainen oma uniikkitapauksensa niin ei löydy kohtalotovereita, joihin vertailla. Nallen sydämen kasvuhäiriöt keskittyvät vasemman eteisen tietämille, mikä on siitä ikävä juttu että siellä on kovimmat paineet ja pienetkin viat voivat aiheuttaa suuria seuraksia. Sitä myötä sydämen vasen puoli ehti pikkupentuaikana jo kasvaa suhteellista kokoaan normaalia suuremmaksi. Ensimmäisen ultran yhteydessä keväällä aloitettiin lääkkeet, joilla pyritään estämään tuo sydämen liika kasvaminen.

Tärkeintä on kuitenkin, että Nallella ei ole minkäänlaisia oireita ja nyt se alkaa olla jo täysikokoinenkin. Eikä oireita onneksi pitäisi tulemankaan, mikäli lääkkeet tekevät sen mitä on ajateltukin.

Viikonloppuna (29.8.) lähdin ajelemaan Kuopiota kohti hakemaan luikkushelttiä takaisin kotiin. Sopivasti matkan puolessavälissä asustaa Tinjan tytär Virva, jonka luokse pysähdyin Nallen kanssa. Virvan viime näkemisestä olikin jo useita kuukausia aikaa. Nätti ja hyvänkokoinen neiti oli kasvanut! Mitä tekstin lopussa linkatusta kuvagalleriasta pystyy myös havainnoimaan niin Virva on todella ilmeikäs typy.

Sisaruksilla synkkasi erittäin hyvin ja yhdessä ne intoutuvat sellaisiin uimasuorituksiin, mitä kumpikaan ei ollut aiemmin vielä suorittanut.
Jätin Nallen siskonsa luokse yökylään ja sunnuntaina palailin sitten Teemon kanssa ja vietiin teinikatras uudestaan rellestämään ja uimaan. Teemo ei ole ikinä tykännyt uimisesta eikä se innostunut tälläkään kertaa.

Täältä löytyy lisää kuvia viikonlopulta