Tämä vuosi Temosen kanssa on mennyt oikein mukavasti. "Päy" on miehistynyt ulkonäöllisesti, saanut ruokahalua, muuttunut kuuliaisemmaksi ja teinimäinen hormonihyrräily on vähentynyt. Nyt pystyy olemaan taas kaikkien kaveri ellei joku oikein provosoi niin silloin toki ollaan keskarit ylhäällä haistattelemassa takaisin. Narttukoiriakin voi jopa tervehtiä ihan nätisti vain.
Teemon kanssa ollaan tämä vuosi keskitytty agilityyn. Ostin kilpailulisenssinkin, mutta sitä päästiin hyödyntämään nyt vasta ihan viimeisillä kuukausilla. Loppukesästä meinaan vaihdettiin asuntoa ja heti kun kamat oli uudessa paikassa jouduin sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi. Sen jälkeen oli parin kuukauden toipuminen ennen kuin nyt pystyy taas kohtuullisesti juoksemaan.
Uuden asunnon koiria hyödyttäviin etuihin kuuluu vajaan kolmen kilometrin matka treenihallille ja paremmat ulkoilumaastot. Eli eiköhän nämä kuukausien takapakit saada nopeasti otettua takaisin kun omatoimitreenioikeuksilla pääsee vaivatta kipaistua hallille milloin lystää.
Jottei mene liian analysoivaksi ja kriittiseksi, niin kehuttakoon että Teemo on kyllä luonteeltaan aivan ihana koira nyt kun ei ole enää niitä teiniaivoja kestettävänä. Sen kanssa on helppo tehdä mitä vain ja heittää tarvittaessa hoitoonkin. Teemo rakastaa kaikkia ihmisiä, niin tuntemattomia kadulla kuin kotiin tulevia kyläilijöitäkin. Se tunkee häntä heiluen syliin heti kun vain luvan saa ja urisee ja hölisee innoissaan. Harrastuksissa se on todella motivoitunut ja keskittyy satasella siihen mitä tehdään (lukuunottamatta niitä pieniä hetkiä kun kuumuu vähän liikaa ja keskittyy haukkumiseen).
Ja on se omiin silmiini hyvännäköinenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti