11.11. Agilitykilpailut

Kun nyt vauhtiin päästiin niin heti lisää. Viikon verran viisaampina mentiin taas TAMSK:n virallisiin kisoihin. Ilmoittauduin kolmelle radalle.
Tällä kertaa Teemo mitattiin noin 37-senttiseksi, mikä on yhteneväinen lukema omiin kotimittauksiini. Medi joka tapauksessa.


Ensimmäinen agilityrata oli ihan mukava ja puhdas suoritus oli kovin lähellä. Kepit olivat toisiksi viimeinen este ja niille mentiin omasta mielestäni ihan hyvästä kulmasta. Kai sitten kumminkin hämäsin varvassuunnalla tai jollain niin Teemo meinasi lähteä väärältä puolelta suorittamaan kepit ja läjähti vitonen. No, kukaan muukaan ei saanut nollaa siltä radalta niin toisiksi päästiin ja saatiin ensimmäiset palkinnot agilityurallamme.


Toinen agilityrata oli kinkkisempi, kaikista kokoluokista vain kaksi minikoiraa sai nollat. Alku meni meillä mallikkaasti, mutta muurilla Teemo pudotti palasen ja sitä seuraavan putken jälkeen oli todella tiukka mutka kepeille enkä saanut jarrutettua koiraa ajoissa niin sieltä ehti napsahtaa kielto. Viimeisellä esteellä vielä hyllytettiin kun Teemo ei ottanut menemene/eteen-huutoja vaan kiersi hypyn takaa.


Hyppyradan suhteen olin itse kovin kriittinen etukäteen. Keuhkokuumeen jäljiltä on juoksukunto ollut normaalia huonompi ja kisoja edeltävänä päivänä venäytin jonkun jalkaterän lihaksenkin niin epäilytti miten pysyisin Teemon vauhdissa kun ei olisi kontakteja tasoittamassa.
Vielä kun makseja seuraillessa katselin vain yhden koirakon tekevän nollaradan niin fiilis ei siitä kummemmin noussut. Mutta radalla homma olikin ihan hanskassa! Kaikki rytmittyi niinkuin olin suunnitellut. Kepit Teemo meni vähän hitaanlaisesti. Se alkaa yleensä hidastella jos on tehnyt aiemmilla yrityksillä virheitä niin otti kai viime ratojen keppisählingeistä paineita sitten. Noilla kepeillä menetetyillä muutamilla sekunneilla sitten jäätiin toisiksi toiselle medisheltille, mutta saatiin nollatulos ja ensimmäinen LUVA!


Ehkä joskus jaksan pyytää hallin streamilta paremmat videot, mutta toistaiseksi kännykällä kuvattu video streamista:

Mitäpä Temoselle

Tämä vuosi Temosen kanssa on mennyt oikein mukavasti. "Päy" on miehistynyt ulkonäöllisesti, saanut ruokahalua, muuttunut kuuliaisemmaksi ja teinimäinen hormonihyrräily on vähentynyt. Nyt pystyy olemaan taas kaikkien kaveri ellei joku oikein provosoi niin silloin toki ollaan keskarit ylhäällä haistattelemassa takaisin. Narttukoiriakin voi jopa tervehtiä ihan nätisti vain.

Teemon kanssa ollaan tämä vuosi keskitytty agilityyn. Ostin kilpailulisenssinkin, mutta sitä päästiin hyödyntämään nyt vasta ihan viimeisillä kuukausilla. Loppukesästä meinaan vaihdettiin asuntoa ja heti kun kamat oli uudessa paikassa jouduin sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi. Sen jälkeen oli parin kuukauden toipuminen ennen kuin nyt pystyy taas kohtuullisesti juoksemaan.
Uuden asunnon koiria hyödyttäviin etuihin kuuluu vajaan kolmen kilometrin matka treenihallille ja paremmat ulkoilumaastot. Eli eiköhän nämä kuukausien takapakit saada nopeasti otettua takaisin kun omatoimitreenioikeuksilla pääsee vaivatta kipaistua hallille milloin lystää.

Näyttelyissä käväistiin keväällä shelttien erkkarin ja Heinolan KR:n verran. Erkkarista haettiin H ja Heinolasta EH. Muuten ihan kelpo poika, mutta häntä ja ego tahtoo nousta urosten kanssa rinkiä kiertäessä ja kroppa on yhä auttamattomasti liian kevyt. Teemon tämänhetkistä painoa en tiedä, mutta kyljistä tunnustelemalla se alkaa olla normaalipainoinen. Näyttelyitä varten olisi hyvä silti saada etenkin eteen vielä massaa ja ryhtiä. Ehkä ensi vuonna voisi alkaa olla palikat kohdillaan.

Jottei mene liian analysoivaksi ja kriittiseksi, niin kehuttakoon että Teemo on kyllä luonteeltaan aivan ihana koira nyt kun ei ole enää niitä teiniaivoja kestettävänä. Sen kanssa on helppo tehdä mitä vain ja heittää tarvittaessa hoitoonkin. Teemo rakastaa kaikkia ihmisiä, niin tuntemattomia kadulla kuin kotiin tulevia kyläilijöitäkin. Se tunkee häntä heiluen syliin heti kun vain luvan saa ja urisee ja hölisee innoissaan. Harrastuksissa se on todella motivoitunut ja keskittyy satasella siihen mitä tehdään (lukuunottamatta niitä pieniä hetkiä kun kuumuu vähän liikaa ja keskittyy haukkumiseen).
Ja on se omiin silmiini hyvännäköinenkin.

2.11. Ekat viralliset

Aloitettiin viimein agilityn kilpailupuolikin! Turvallisesti kotikisat TAMSK:in hallilla, yksi agilityrata ja yksi hyppyrata.

Kisat olivat arki-iltana, meiningillä töistä kotiin ja nopean syömisen jälkeen hallille. Koira siis täynnänsä energiaa ja ihminen ei. Eipä ainakaan ehtinyt turhia jännittämään ja Teemo haukkui radalla kuin mikäkin. 

Tuomari mittasi Teemon niukin naukin mediksi joten mittailuharrastukset tulevat jatkumaan vielä, vaikka itse en kyllä ole kuvitellutkaan että tuosta voisi miniä tekaista. 

Agilityrata vaikutti kohtuuhelpolta. Ainoana murheena putki kulki ovelasti A-esteen alitse ja koiran piti mennä molemmin puolin kyseinen ansaputki ja kerran A. Aika monella jäi hyllyksi siinä härdellissä, niin meilläkin. Treeneissäkin on tullut huomattua että Teemo hakee mieluummin A:n tai puomin kuin putken jos päät on vieretysten. Itsepä hätäilin siis, ajattelin että saisin lukitsemaan putken vähän aiemmin ja voisin jatkaa A-esteen ohitse hyvissä ajoin seuraavalle esteelle. 

Muuten jäi hyvä fiilis. A-esteen kontaktille olisi voinut pysähtyä paremmin ja irtoamisen treenaaminen on ollut ja tulee olemaan kova sana Teemon kanssa. 

Hyppyradalta haettiin kanssa hylkäys. Radassa oli taas yksi kinkkisempi pätkä. Kaiken muun sain itse suorituksessa sählättyä hyväksytysti läpi, mutta karahdettiin keppien loppuun. Teemo meni ne laiskasti ja huonolla keskittymisellä. Keppien jälkeen olin ajatellut valssata koiran fiksummalle puolelle, mutta Teemo karkasi ennen paria viimeistä keppiä luokse kun näki että meinaan tehdä jotain jännää. Toistettiin alusta ja taas Teemo mateli innottomana keppejä, turhautu ja läks ja sitten otettiin hylly ja jatkettiin rataa. Lopetushypyllä säädettiin kanssa, mutta siinä vaiheessa en tainnutkaan enää panostaa ohjaukseen kun tulos oli jo mikä oli. 

Tällaisella aloituksella kohti seuraavia haasteita! Kyllä me paljon jo osataankin, mutta itse pitää treenata nopeammaksi ja saada koira irtoamaan paremmin. Ja vähän kaikkea. Treeniä, treeniä. 

Kisailu oli silti sen verran kivaa että jatketaan kyllä kisoissa kiertelyä aina kun niitä vaan lähellä on ja sopii aikatauluun. Ihan tyytyväinen olen tämän ekan kerran suoritukseen, ei nämäkään radat olleet isoista virheistä kiinni. Lisäksi vasta toista kertaa ikinä juostiin isoa rataa niin sekin oli kovin erilaista. 

Pentuetreffit

16.4. sovittiin Tinjan pennuille tapaaminen Lempäälän koirapuistoon. Paikalle pääsi lopulta neljä jälkeläistä, mutta hyvät tohinat siitäkin sai jo aikaan. Juoksunsa vasta lopetellut Tinja katseli kakaroidensa menoa auton ikkunasta (menimme puistoilun jälkeen metsälenkille ja makkaroita paistamaan, minne Tinjakin sitten pääsi mukaan).
Oli kyllä hauska nähdä miten samanhenkistä porukkaa sisarukset olivat käytökseltään ja ulkonäöiltään. Emän omistajana ja kasvatuksessa vahvasti osallisena olleena on aina kiva nähdä 'tuotosten' olevan terveitä ja kelpo koirakansalaisia. Tapaamisen järjestelyn yhteydessä tuli kuultua myös paikalle pääsemättömien junioreitten kuulumiset ja kaiken kaikkiaan seitsemiköstä on oikein kiva fiilis.

Seuraavat isommat jännyydet odottanevat A-pentuetta sitten syksyn puolella, kun osalle tehdään terveystutkimuksia.

Irina, Virva, Nalle

Adele, Irina

Arianna, Virva

Amadis, Nalle

Abendglut, Pepe

Loput kuvat koirapuistoilusta voi nähdä täältä.

Temonen 2v

Olen niin myöhässä aina blogitekstien kanssa.

Aprillipäivänä Teemo täytti uljaat kaksi vuotta. Ikä jossa aletaan näyttää kunnolla koiralta ja sen kunniaksi käväistiin ottamassa ohessa olevat kaksivuotisposeeraukset. Ulkoinen olemus näyttääkin kieltämättä kivalta, turkin sisäpuolella on yhä kohennettavaa. Toisaalta Teemon paino on koko ajan noussut, tämän vuoden puolella kiihtyneempää tahtia. Ruokavalio vaihdettiin talvella Royal Caninin ja raakaruokien yhdistelmän puolelle. Ruokahalua on ollut ihan selkeästi enemmän kuin noh, koskaan.

Kaikki muutkin meneillään olevat projektit ovat vielä vaiheessaan, rally-tokosta kävimme jatkokurssin hyvällä fiiliksellä ja agilityssa ilmoittauduttiin jatkamaan kesäkauden ryhmään saman treeniporukan kanssa Tamskilla.
Lumien sulettua on alkanut takapihalle kehittymään erilaisia välineitä agilityjuttujen kotitreenaamiseen, aurauskepit ovat tällä hetkellä erityisesti hyödynnettyinä. Ehkä kesäkaudella voisi myös alkaa katsella hallille omatoimitreenaamiseen oikeuksia.

Ja loppukevennyksenä look kuvausten päätyttyä:

Korpilahti RN

Lähdettiin kessuteinien kanssa Korpilahden ryhmänäyttelyyn. Ikää on tällä hetkellä vähän vajaa 15kk, eli olivat junioriluokassa. Tuomarina toimi Anneli Sutela ja kessuja oli ilmoitettu näyttelyyn 12. Irinalle ja Nallelle näyttely oli ensimmäinen virallinen joten oli jännä kuulla millaista arvostelua ne saisivat. Esiintyminen ja muutenkin näyttelyalueella olo oli petraantunut kummallakin huomattavasti viime syksyn pentuluokassa käväisystä. Noiden kanssahan voisi lähteä toistekin reissaamaan.

Unohdin ottaa arvosteluista kopioita itselleni talteen, mutta kumpainenkin sai oikein hyvät arvioinnit. Karvaa tiputtelevalle Nallelle kritiikkinä annettiin makaava/vähäpohjavillainen turkki ja että paremmalla turkilla olisi sijoittunut paremmin. Tuloksena oli siis ERI SA JUK2 PU3, minkä otan kyllä kiitollisena vastaan. Etenkin kun kyseessä on tuo kotiin jäänyt sivuääninen höpsö, jonka menestyksellä ei ole Nallen itsensä kannalta mitään väliä.
Irina sai kritiikkiä takakorkeudesta ja olikohan takaliikkeistään. Se myös päätti vakaasti esiintyä tänään korvat turkin sekaan piilotettuina paria sekuntia lukuunottamatta (joille tuomarikin naurahti ääneen). Korvattomuudesta ei tosin sentään arvosteluun saakka saatu kommenttia. Irina oli EH ja luokkansa toinen (kolme koiraa).

Viikonloppuna tuli vietettyä paljon aikaa koirien kanssa pellon kantohangilla. Aina hämmästelen miten Irina ja Nalle jaksavat painia ja riehua keskenään niin intensiivisesti, vaikka asuvatkin samassa taloudessa.

Irina vajaa 15kk

Teemo, Tinja, Irina

Tinja rakastaa kierimistä

Teemo, Nalle & Irina

Nalle, Sipe, Tinja ja takana Irina

T & T

Kuvia vain