torstai 16. marraskuuta 2017

11.11. Agilitykilpailut

Kun nyt vauhtiin päästiin niin heti lisää. Viikon verran viisaampina mentiin taas TAMSK:n virallisiin kisoihin. Ilmoittauduin kolmelle radalle.
Tällä kertaa Teemo mitattiin noin 37-senttiseksi, mikä on yhteneväinen lukema omiin kotimittauksiini. Medi joka tapauksessa.


Ensimmäinen agilityrata oli ihan mukava ja puhdas suoritus oli kovin lähellä. Kepit olivat toisiksi viimeinen este ja niille mentiin omasta mielestäni ihan hyvästä kulmasta. Kai sitten kumminkin hämäsin varvassuunnalla tai jollain niin Teemo meinasi lähteä väärältä puolelta suorittamaan kepit ja läjähti vitonen. No, kukaan muukaan ei saanut nollaa siltä radalta niin toisiksi päästiin ja saatiin ensimmäiset palkinnot agilityurallamme.


Toinen agilityrata oli kinkkisempi, kaikista kokoluokista vain kaksi minikoiraa sai nollat. Alku meni meillä mallikkaasti, mutta muurilla Teemo pudotti palasen ja sitä seuraavan putken jälkeen oli todella tiukka mutka kepeille enkä saanut jarrutettua koiraa ajoissa niin sieltä ehti napsahtaa kielto. Viimeisellä esteellä vielä hyllytettiin kun Teemo ei ottanut menemene/eteen-huutoja vaan kiersi hypyn takaa.


Hyppyradan suhteen olin itse kovin kriittinen etukäteen. Keuhkokuumeen jäljiltä on juoksukunto ollut normaalia huonompi ja kisoja edeltävänä päivänä venäytin jonkun jalkaterän lihaksenkin niin epäilytti miten pysyisin Teemon vauhdissa kun ei olisi kontakteja tasoittamassa.
Vielä kun makseja seuraillessa katselin vain yhden koirakon tekevän nollaradan niin fiilis ei siitä kummemmin noussut. Mutta radalla homma olikin ihan hanskassa! Kaikki rytmittyi niinkuin olin suunnitellut. Kepit Teemo meni vähän hitaanlaisesti. Se alkaa yleensä hidastella jos on tehnyt aiemmilla yrityksillä virheitä niin otti kai viime ratojen keppisählingeistä paineita sitten. Noilla kepeillä menetetyillä muutamilla sekunneilla sitten jäätiin toisiksi toiselle medisheltille, mutta saatiin nollatulos ja ensimmäinen LUVA!


Ehkä joskus jaksan pyytää hallin streamilta paremmat videot, mutta toistaiseksi kännykällä kuvattu video streamista:



keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Mitäpä Temoselle


Tämä vuosi Temosen kanssa on mennyt oikein mukavasti. "Päy" on miehistynyt ulkonäöllisesti, saanut ruokahalua, muuttunut kuuliaisemmaksi ja teinimäinen hormonihyrräily on vähentynyt. Nyt pystyy olemaan taas kaikkien kaveri ellei joku oikein provosoi niin silloin toki ollaan keskarit ylhäällä haistattelemassa takaisin. Narttukoiriakin voi jopa tervehtiä ihan nätisti vain.

Teemon kanssa ollaan tämä vuosi keskitytty agilityyn. Ostin kilpailulisenssinkin, mutta sitä päästiin hyödyntämään nyt vasta ihan viimeisillä kuukausilla. Loppukesästä meinaan vaihdettiin asuntoa ja heti kun kamat oli uudessa paikassa jouduin sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi. Sen jälkeen oli parin kuukauden toipuminen ennen kuin nyt pystyy taas kohtuullisesti juoksemaan.
Uuden asunnon koiria hyödyttäviin etuihin kuuluu vajaan kolmen kilometrin matka treenihallille ja paremmat ulkoilumaastot. Eli eiköhän nämä kuukausien takapakit saada nopeasti otettua takaisin kun omatoimitreenioikeuksilla pääsee vaivatta kipaistua hallille milloin lystää.


Näyttelyissä käväistiin keväällä shelttien erkkarin ja Heinolan KR:n verran. Erkkarista haettiin H ja Heinolasta EH. Muuten ihan kelpo poika, mutta häntä ja ego tahtoo nousta urosten kanssa rinkiä kiertäessä ja kroppa on yhä auttamattomasti liian kevyt. Teemon tämänhetkistä painoa en tiedä, mutta kyljistä tunnustelemalla se alkaa olla normaalipainoinen. Näyttelyitä varten olisi hyvä silti saada etenkin eteen vielä massaa ja ryhtiä. Ehkä ensi vuonna voisi alkaa olla palikat kohdillaan.

Jottei mene liian analysoivaksi ja kriittiseksi, niin kehuttakoon että Teemo on kyllä luonteeltaan aivan ihana koira nyt kun ei ole enää niitä teiniaivoja kestettävänä. Sen kanssa on helppo tehdä mitä vain ja heittää tarvittaessa hoitoonkin. Teemo rakastaa kaikkia ihmisiä, niin tuntemattomia kadulla kuin kotiin tulevia kyläilijöitäkin. Se tunkee häntä heiluen syliin heti kun vain luvan saa ja urisee ja hölisee innoissaan. Harrastuksissa se on todella motivoitunut ja keskittyy satasella siihen mitä tehdään (lukuunottamatta niitä pieniä hetkiä kun kuumuu vähän liikaa ja keskittyy haukkumiseen).
Ja on se omiin silmiini hyvännäköinenkin.




2.11. Ekat viralliset

Aloitettiin viimein agilityn kilpailupuolikin! Turvallisesti kotikisat TAMSK:in hallilla, yksi agilityrata ja yksi hyppyrata.

Kisat olivat arki-iltana, meiningillä töistä kotiin ja nopean syömisen jälkeen hallille. Koira siis täynnänsä energiaa ja ihminen ei. Eipä ainakaan ehtinyt turhia jännittämään ja Teemo haukkui radalla kuin mikäkin. 
Tuomari mittasi Teemon niukin naukin mediksi joten mittailuharrastukset tulevat jatkumaan vielä, vaikka itse en kyllä ole kuvitellutkaan että tuosta voisi miniä tekaista. 

Agilityrata vaikutti kohtuuhelpolta. Ainoana murheena putki kulki ovelasti A-esteen alitse ja koiran piti mennä molemmin puolin kyseinen ansaputki ja kerran A. Aika monella jäi hyllyksi siinä härdellissä, niin meilläkin. Treeneissäkin on tullut huomattua että Teemo hakee mieluummin A:n tai puomin kuin putken jos päät on vieretysten. Itsepä hätäilin siis, ajattelin että saisin lukitsemaan putken vähän aiemmin ja voisin jatkaa A-esteen ohitse hyvissä ajoin seuraavalle esteelle. 

Muuten jäi hyvä fiilis. A-esteen kontaktille olisi voinut pysähtyä paremmin ja irtoamisen treenaaminen on ollut ja tulee olemaan kova sana Teemon kanssa. 



Hyppyradalta haettiin kanssa hylkäys. Radassa oli taas yksi kinkkisempi pätkä. Kaiken muun sain itse suorituksessa sählättyä hyväksytysti läpi, mutta karahdettiin keppien loppuun. Teemo meni ne laiskasti ja huonolla keskittymisellä. Keppien jälkeen olin ajatellut valssata koiran fiksummalle puolelle, mutta Teemo karkasi ennen paria viimeistä keppiä luokse kun näki että meinaan tehdä jotain jännää. Toistettiin alusta ja taas Teemo mateli innottomana keppejä, turhautu ja läks ja sitten otettiin hylly ja jatkettiin rataa. Lopetushypyllä säädettiin kanssa, mutta siinä vaiheessa en tainnutkaan enää panostaa ohjaukseen kun tulos oli jo mikä oli. 



Tällaisella aloituksella kohti seuraavia haasteita! Kyllä me paljon jo osataankin, mutta itse pitää treenata nopeammaksi ja saada koira irtoamaan paremmin. Ja vähän kaikkea. Treeniä, treeniä. 
Kisailu oli silti sen verran kivaa että jatketaan kyllä kisoissa kiertelyä aina kun niitä vaan lähellä on ja sopii aikatauluun. Ihan tyytyväinen olen tämän ekan kerran suoritukseen, ei nämäkään radat olleet isoista virheistä kiinni. Lisäksi vasta toista kertaa ikinä juostiin isoa rataa niin sekin oli kovin erilaista.