12 viikkoa

12-viikkoinen kävi hakemassa kiltisti rokotuksensa. Eläinlääkäri kehui leveää, kaunista purentaa ja sydän kuulosti oikein hyvältä. Kaikin puolin muutoinkin tuli vain hyvää mainintaa, eipä sillä.
Säkäkorkeudeksi mitattiin kotosalla 28 cm.

Juhannusreissu

Juhannuksena oli kesän pisimmät vapaat, joten luonnollisesti reissut omalle sekä miehen kotiseudulle oli hyvä suorittaa tässä välissä. Tinja sekä 11-viikkoinen Teemo kulkivat toki mukana.

Leijuva sheltti

Ensimmäisenä suunnattiin Heinolaan minun vanhempien luokse. Siellä olikin pienelle pennulle paljon nähtävää; koiria, kissoja, pupu, lampaita! Koirat ja lampaat olivat toki hauskimpia. Lampaita pentu istui hyvän tovin tuijottamassa aidan takaa, mikä oli todella tiiviin keskittynyttä toimintaa siihen nähden miten se yleensä tuppaa haukkumaan ja riehumaan ympäriinsä.

Teemo suhtautui kaikkeen jännään tosiaan reippaan uteliaana ja kulki maatilamaisessa ympäristössä vuoroin kenenkin ihmisen matkassa. Tinja käväisi uimassa Teemon seuraillessa vierestä. Ehkä joskus toiste sitten uimiskokeiluja, mutta tällä reissulla oli sen verran kylmät säät että ei huvittanut läträillä rannassa enempää. Pääsiäiskokko tuli ihailtua ja rantamökillä saunottua ja sen sellaista juhannukseen kuuluvaa.

Heinolasta matka jatkui Mänttään. Itse olin käynyt siellä useamman kerran, mutta koirista kummallekin maisemat olivat ihan uusia. Ihmiset olivat Tinjalle tuttuja ja turvallisiksi todettuja joten se oli nopeasti kotonaan ja pentu seuraili touhukkaana isompansa perässä. Kuten Heinolassakin, pentu valtasi nopeasti ihmisten sydämet puolelleen ja ulkoili vuorotellen kaikkien ihmisten kanssa. Mäntässä se kohtasi hurjia uhkiakin; kissapatsas mansikkamaalla ja joku hurja shelttipoika isossa peilissä jestas sentään!

Reissusta kotiin palasi kaikin puolin väsähtänyt lauma. Teemo lojuili sunnuntai-illan visusti säkkituolissa ja Tinja sängyn alla. Huh haukotusta. 

Loppuun kuvia matkalta. 

11 viikkoa

Teemo tuli taloon

Pitkältä tuntuva aika sitä tuli odotettua ja haaveiltua, että löytyi resurssit toisen koiran hankkimiseen. Hurjaa puntarointia ja haaveilua erilaisista roduista ja siitä mitä harrastelisi ja missä ja miten saisi järkättyä elämänsä otolliseksi. Sitten odotusta ja lisää odotusta kun pentue ja suunnitelmat oli lyöty lukkoon. Ja nyt se oikeasti pyörii tuossa jaloissa, iik.

Agarwaen Balrog of Morgoth syntyi aprillipäivänä 2014 pentueensa ainoana. Juttuja ja kuvia ennen minulle tuloa löytyy Agarwaen-blogista ja B-pentueen galleriasta.

Tampereelle luokseni Teemo saapui perjantai 13. Päivämäärän hauskuutta lisää se, että myös kaikki kolme jyrsijääni ovat kotiutuneet perjantai 13.

Teemo 10 viikkoa, kuva © Laura Pitkänen

Teemo on minulla tosiaan yhteisomistuksessa Laura Pitkäsen kanssa ja odotukset harrastusten ja terveyden saroilla ovat luonnollisesti kovat pentueen ainokaisesta. Mutta vaikka jotain erikoista ilmaantuisikin, on tuo niin vietävän söpö ja Tinjankin kanssa yhteensopiva yksilö, että rakas perheenjäsen se tulee joka tapauksessa olemaan.
Toukokuun vierailullani Joensuussa sekä näinä ensimmäisinä päivinä Teemo on osoittanut olevansa todella energinen, nokkela ja rohkea pentu. Se uskaltaa laittaa itseään paljon isommalle ja yhtä lailla energiselle ja örinäpaineista tykkäävälle Tinjalle vastaan ihan sata-nolla. Todella reippaasti Teemo meni myös agilityn SM-kisojen katsomossa ensimmäisenä Tampereen-viikonloppunaan.

Kuvamuistona kisaviikonlopulta myös yhteiskuva täti Noonan kanssa:

© Laura Pitkänen

Minkäänlaista ikävänpoikasta ei kasvattajan/omistajanpuolikkaan lähdettyä kuulunut, pentu oli heti kuin kotonaan. Tosin niin se on tuntunut asennoituvan elämäänsä ylipäätäänkin kun olemme missä vain vierailleet ja se on jäänyt vieraiden ihmisten käsittelyyn hetkiksi. Yksinolokin on mennyt ihan hyvin.

Ensimmäinen viikko meni tutustuessa ja totutellessa elämään sekä minun että poikaystävän kämpillä. Samalla myös sisäsiisteyden opettelua, peruskäskyjä, hihnassa kulkemista, vieraisiin ihmisiin kadulla tutustumista ja sen sellaista. Tinjan kanssa yhteinen sävel löytyi nopeasti ja seuraava videonpätkä kuvaa tämän kaksikon lempitouhuja:

Keitä, missä ja miksi

Aika palata vuoden mittaisesta blogihiljaisuudesta. Huh, että tuntuukin aloittaminen kankealta kun se on tehtävä puhtaalta pöydältä. Kokonaan uusi blogi oli kuitenkin luonteva lähtökohta tällaisen tauon sekä uuden koiran tulon myötä. Uskon että viikonloppuna kotiutunut Teemo-herra meinaan tulee dominoimaan tätä blogia vähintäänkin yhtä vahvasti, kuin se yrittää hallita elämää ruudun takana.
(Eikä yhtään lisäpotkuna blogin pykäämiselle ollut rankka painostus pikkumiehen kasvattajan puolelta, ei lain)

Teen koko kesän kolmivuorotyötä ja sen päälle sitten normaali kesäelämä reissuineen kaikkineen, joten saa nähdä miten paljon aikaa jää milloinkin blogin täydentämiseen. Kamera yrittää kuitenkin kulkea messissä mahdollisimman monessa paikassa ja ainakin tärkeimmät hetket koirien elämästä kirjoitetaan muistiin.

Tyhjästä nyhjäistessä tuumaisen, että on hyvä esitellä taustoja tähän alkuun.

Omalta osaltani olen 22-vuotias bioanalyytikko-opiskelija Tampereelta. Kotoisin olen Heinolasta, joten Päijät-Hämeenkin puolella tulee vierailtua tiiviisti. Jouluna olisi tarkoitus valmistua koulusta ja hakeutua työelämään, mikä varmasti omalta osaltaan tasoittaa elämää ja tuo vähän enemmän rahaa koiraharrastuksiin.

Vanhempi koiristani on keeshond-narttu Eerondaali Lemon, eli Tinja. Tinja syntyi kesäkuussa 2010 ja saapui minulle, kun olin aloittamassa abivuotta lukiossa. Voi siis ynnäillä, että neiti on kulkenut matkassani elämäni kriittisimpiä käännöskohtia. Abivuosi, muutto uudelle paikkakunnalle ja pois vanhempien nurkista, pari lisää muuttoa ja työharjoitteluita eri paikkakunnilla... Rahaakaan ei ollut ihan liiaksi ja kulkeminen tapahtui yksinomaan julkisilla. Kaikki on muuttunut ympärillä, mutta me ollaan Tinjan kanssa raivattu tiemme tähän hetkeen. Siinä ohessa ollaan asumisen ja talouden salliessa tokoiltu ihan vain omaksi iloksi ilman kokeissa käyntiä sekä pyöritty näyttelyissä ja mätsäreissä rahojen salliessa. Agilityäkin olisi ollut alunperin kiva kokeilla, mutta terveystulosten näytettyä 0/1-kyynäriä ja 1/0-polvia kariutui useampi suunnitelma ja agilityhaaveet haudattiin sekä tuloksista että autottomuudesta johtuen. Myöhemmin polvet käytiin vielä tutkimassa terveiksi nolliksi ja kyynäretkin taannoin lähtivät kuvanneelta eläinlääkäriltä täysin puhtaina, joten jaa'a. Minulle on kuitenkin tärkeintä, että tiedän karvaisen ystäväni olevan terve ja pystyvän elämään täyttä koiran elämää, olivat numerot nollaa tai eivät.

Tinja on seurakoirana mainio. Se on erittäin leikkisä, mutta osaa myös rauhoittua. Rotuunsa nähden se on hiljainen eikä meillä ole missään vaiheessa ollut vaikeuksia asua kerrostalossa. Jostain syystä Tinja muutoinkin tykkää olla sisällä enemmän kuin ulkona ja rakastaa omaa kotia sekä pehmolelujaan. Kodin ulkopuolella se on hieman varautunut ja pitää etäisyyttä vieraisiin asioihin. Silloin se myös tekee suhteellisen paljon omia johtopäätöksiä asioista ja on yhä aikuisiälläkin välillä vähän on/off korviensa kanssa. Kauas se ei ikinä poistu jos yhteys ns katkeaa, mutta pyörähtelee muutaman vahtikoiramaisen kierroksen ja urisee/haukahtelee ja palaa sitten takaisin luokse kun kohde on analysoitu.

Nyt kun Tinja on neljävuotias ja itsellä on vakaampi elämäntilanne, auto sekä rahaa, tuntui luontevalta hankkia Tinjalle kaveri ja itselle ihan oikea harrastuskoira. Sellainen, jonka kanssa voisi ihan alusta saakka suunnitella kattavasti harrastuselämää ja pääsisi oikeasti toteuttamaankin sitä.
Pari hassua keskustelua joskus viime vuonna ja olinkin jo odottelemassa sijoitusmuksua hyvältä ystävältäni. Joka tapauksessa olisin ottanut toisen koiran tänä vuonna, joten ajoitus oli passeli ja rotu sekä kyseisen pennun suku olivat tulleet Lauran kautta tutuiksi vuosien varrella. Tinjan ollessa narttu odottelin toki narttupentua, mutta pari muuttujaa kävi matkalla ja varpaitani on nyt puremassa erittäin touhukas uros. Olen kyllä ihan myyty tälle pikkukaverille, mutta siitä juttua omaan postaukseensa ettei tämä veny ihan mielettömäksi.

Koirien lisäksi yksiööni (josta onneksi pääsen viimeistään ensi vuonna eroon, sillä opiskelija-asunto kyseessä) on ahdettuna yksi iso jyrsijähäkki sekä terraario. Häkkiä asuttavat chinchillat Miamiti's Madeira, "Made", ja Shan'lans Dino, "Dino". Made on 9-vuotias tomera rouva ja Dino kastroitu lempeäluonteinen 6-vuotias herra. Terraariossa taas lymyilee vajaan vuoden ikäinen syyrianhamsteri Yam Yam's Jacques, "Peto". Tästä kolmikosta ei kuitenkaan enempää koirablogin puitteissa, mutta sivumainintoina ja kuvissa he saattavat toki pyörähtää silloin tällöin.