(Eikä yhtään lisäpotkuna blogin pykäämiselle ollut rankka painostus pikkumiehen kasvattajan puolelta, ei lain)
Teen koko kesän kolmivuorotyötä ja sen päälle sitten normaali kesäelämä reissuineen kaikkineen, joten saa nähdä miten paljon aikaa jää milloinkin blogin täydentämiseen. Kamera yrittää kuitenkin kulkea messissä mahdollisimman monessa paikassa ja ainakin tärkeimmät hetket koirien elämästä kirjoitetaan muistiin.
Tyhjästä nyhjäistessä tuumaisen, että on hyvä esitellä taustoja tähän alkuun.
Omalta osaltani olen 22-vuotias bioanalyytikko-opiskelija Tampereelta. Kotoisin olen Heinolasta, joten Päijät-Hämeenkin puolella tulee vierailtua tiiviisti. Jouluna olisi tarkoitus valmistua koulusta ja hakeutua työelämään, mikä varmasti omalta osaltaan tasoittaa elämää ja tuo vähän enemmän rahaa koiraharrastuksiin.
Vanhempi koiristani on keeshond-narttu Eerondaali Lemon, eli Tinja. Tinja syntyi kesäkuussa 2010 ja saapui minulle, kun olin aloittamassa abivuotta lukiossa. Voi siis ynnäillä, että neiti on kulkenut matkassani elämäni kriittisimpiä käännöskohtia. Abivuosi, muutto uudelle paikkakunnalle ja pois vanhempien nurkista, pari lisää muuttoa ja työharjoitteluita eri paikkakunnilla... Rahaakaan ei ollut ihan liiaksi ja kulkeminen tapahtui yksinomaan julkisilla. Kaikki on muuttunut ympärillä, mutta me ollaan Tinjan kanssa raivattu tiemme tähän hetkeen. Siinä ohessa ollaan asumisen ja talouden salliessa tokoiltu ihan vain omaksi iloksi ilman kokeissa käyntiä sekä pyöritty näyttelyissä ja mätsäreissä rahojen salliessa. Agilityäkin olisi ollut alunperin kiva kokeilla, mutta terveystulosten näytettyä 0/1-kyynäriä ja 1/0-polvia kariutui useampi suunnitelma ja agilityhaaveet haudattiin sekä tuloksista että autottomuudesta johtuen. Myöhemmin polvet käytiin vielä tutkimassa terveiksi nolliksi ja kyynäretkin taannoin lähtivät kuvanneelta eläinlääkäriltä täysin puhtaina, joten jaa'a. Minulle on kuitenkin tärkeintä, että tiedän karvaisen ystäväni olevan terve ja pystyvän elämään täyttä koiran elämää, olivat numerot nollaa tai eivät.
Tinja on seurakoirana mainio. Se on erittäin leikkisä, mutta osaa myös rauhoittua. Rotuunsa nähden se on hiljainen eikä meillä ole missään vaiheessa ollut vaikeuksia asua kerrostalossa. Jostain syystä Tinja muutoinkin tykkää olla sisällä enemmän kuin ulkona ja rakastaa omaa kotia sekä pehmolelujaan. Kodin ulkopuolella se on hieman varautunut ja pitää etäisyyttä vieraisiin asioihin. Silloin se myös tekee suhteellisen paljon omia johtopäätöksiä asioista ja on yhä aikuisiälläkin välillä vähän on/off korviensa kanssa. Kauas se ei ikinä poistu jos yhteys ns katkeaa, mutta pyörähtelee muutaman vahtikoiramaisen kierroksen ja urisee/haukahtelee ja palaa sitten takaisin luokse kun kohde on analysoitu.
Nyt kun Tinja on neljävuotias ja itsellä on vakaampi elämäntilanne, auto sekä rahaa, tuntui luontevalta hankkia Tinjalle kaveri ja itselle ihan oikea harrastuskoira. Sellainen, jonka kanssa voisi ihan alusta saakka suunnitella kattavasti harrastuselämää ja pääsisi oikeasti toteuttamaankin sitä.
Pari hassua keskustelua joskus viime vuonna ja olinkin jo odottelemassa sijoitusmuksua hyvältä ystävältäni. Joka tapauksessa olisin ottanut toisen koiran tänä vuonna, joten ajoitus oli passeli ja rotu sekä kyseisen pennun suku olivat tulleet Lauran kautta tutuiksi vuosien varrella. Tinjan ollessa narttu odottelin toki narttupentua, mutta pari muuttujaa kävi matkalla ja varpaitani on nyt puremassa erittäin touhukas uros. Olen kyllä ihan myyty tälle pikkukaverille, mutta siitä juttua omaan postaukseensa ettei tämä veny ihan mielettömäksi.
Koirien lisäksi yksiööni (josta onneksi pääsen viimeistään ensi vuonna eroon, sillä opiskelija-asunto kyseessä) on ahdettuna yksi iso jyrsijähäkki sekä terraario. Häkkiä asuttavat chinchillat Miamiti's Madeira, "Made", ja Shan'lans Dino, "Dino". Made on 9-vuotias tomera rouva ja Dino kastroitu lempeäluonteinen 6-vuotias herra. Terraariossa taas lymyilee vajaan vuoden ikäinen syyrianhamsteri Yam Yam's Jacques, "Peto". Tästä kolmikosta ei kuitenkaan enempää koirablogin puitteissa, mutta sivumainintoina ja kuvissa he saattavat toki pyörähtää silloin tällöin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti